maanantai 16. toukokuuta 2016

Horros


Moi. Muistatko minut?




Oon muutaman kerran tässä about puolen vuoden aikana meinannut julkaista sellaisen hei kukkuu olen elossa- tyylisen postauksen. Oon aloittanut kirjoittamaan, loruillut jotakin ja päivitellyt työssäkäyvän opiskelijan kiireen täyttämää elämää. Kertonut stressaavani rästiin jääneistä kouluhommista, ja toisaalta myös fiilistellyt uutta upeassa miljöössä olevaa duunipaikkaa. Kärsinyt motivaatio-ongelmista koulun kanssa, odotellut innoissani muuttoa uuteen asuntoon ja yrittänyt epätoivoisesti löytää edes hiukan vapaa-aikaa työn ja koulun täyteisille päiville, viikoille, kuukausille.





 Edellisestä postauksesta on kulunut aikaa reipas seitsemän kuukautta. Hullua. Suurinpiirtein kaikki on ehtinyt siinä ajassa muuttua. Hyvä että itsekään pysyin perässä. Lopulta asiat olivat kääntyneet niin monta kertaa päälaelleen, että uuden postauksen aloittaminenkin tuntui mahdottomalta. Mietin aika ajoin myös omaa blogiminääni, ja teki mieli painaa jokaisen vanhan postauksen kohdalla deleteä. Homma ei jotenkin tuntunut enää omalta.







Sormusimittarenkaat = mittarenkaat, joilla voidaan määrittää valmistettavan sormuksen koko. 37 messinkirinkulaa, jotka yksitellen sahataan, taotaan pyöreäksi, juotetaan, viilataan, hiotaan ja kiillotetaan. Jokaiseen rinkulaan viilataan taso, johon lyödään numeropunsseleita ja vasaraa käyttämällä sormusaihion koko. Sitten jokaiseen renkaaseen juotetaan kiinni pienemmät lenkit (jotka on ensin tehty ja sahattu yksitellen). Lopuksi tehdään vielä yksi isompi lenkki, mihin kaikki renkaat pujotetaan kokojärjestyksessä. Tähän isoimpaan lenkkiin tehdään ja juotetaan myös nimilaatta, jotta oman setin erottaa muiden mittarenkaista.
 



Kun syksyllä saimme tehtäväksi valmistaa yhden jakson aikana viisi korua, innostuin ja luonnostelin reilusti erilaisia korumalleja. No sehän meni hienosti, eli kuten arvata saattaa - ei ihan niin kuin strömssössä. Ajankäyttö ja sen hallinta tuntuu olevan edelleen yksi heikkouksistani. Joululoman lähestyessä alkoi olla yhä selvempää, että valmista ei tule deadlineen mennessä. Tosin, eipä siinä vaiheessa ollut motivaatiotakaan näkynyt hetkeen. Jonkin aikaa mietin, että pistän koko pakkopullalta tuntuneen koulun tauolle ja keskityn vain palkkatöiden tekemiseen. Tuntui hiukan surulliselta, että huomasin nauttivani asiakaspalvelutyön tekemisestä enemmän kuin koruhommista. Kun muut istuivat illat pitkät pajalla tahkoten valmiiksi koruprojekteja, meikä juoksenteli liikekeskuksen neljässä eri kerroksessa kuunnellen kellon tikitystä. Syksyn summaavassa kurssin loppukritiikissä katselin hämilläni kesken jääneitä korujani. Tiesin, että näin tämä ei voi jatkua.











Kevään mittaan tasapaino työn, koulun ja vapaa-ajan välille alkoi löytyä. Koitin olla haalimatta liikaa työtunteja ja keskittyä tekemään kesken jääneet korut valmiiksi, samalla koittaen selvitä kevään muista koulutehtävistä. Viilasin ja juotin. Juotin ja viilasin. Pakotin itseni viimeistelemään pakollisen harjoitustyön, puolen vuoden helvetin nimeltä sormusmittarenkaat. Kasasin muutaman kuukauden laatikossa lojuneen hiuskoruntekeleen ja tein valuun menevät vahamallit valmiiksi.



 Lilith, hiuskoru, hopeoitu kuparilevy, hopeaketju


 Ne pirun mittarenkaat, messinki


 Taottu sormus, hopeaa 925, harjoitustyö




 Dystopia, sormus, hopeaa 925


 Dystopia 2.0, jatkokehitetty versio, hopeaa 925



Otin askeleen kohti omaa pajaa ja shoppasin ensimmäiset omat jalometallityökalut. Laatikosta löytyy nyt parit viilat ja sahat ja pelit ja pensselit. Viimein pystyy jotain pieniä korujuttuja tekemään kotonakin. Ja Rhinonkin sai kotikoneelle kolmeksi kuukaudeksi koekäyttöön, niin onpa ainakin tekemistä sateisten päivien varalle. Ajattelin pikku kesäprojektina tehdä uudestaan Heart Shaped Box- mallinnuksen, jotta tuotteen saisi ihan käsin kosketeltavaksi 3D-tulosteeksi tms. Vanha mallinnus sisälsi niin paljon ensikertalaisen tekemiä virheitä, että sen tulostaminen ei ole mahdollista.





Vitriini/korudisplay -hahmomalli. Väsätty laserleikatusta lastulevystä ja ikean lasilyhdyistä. Display-osassa valkoista keinonahkaa ja muovailumassasta muotoiltu käsi.



On muuten neljän vuoden tutkinnosta kaksi vuotta käytynä. Jo puolessavälissä, huhuh!! Jatko pitää sisällään mm. oman tuotemerkin rakennusta, uusien korunvalmistustekniikoiden omaksumista ja vanhan kertausta. Suunnitelmissa olisi ainakin tehdä syksyn myyjäisiä varten akryyliriipuksia ja -korviksia. Nyt viimeistelemään pari kirjoiteltavaa raporttia ja sitten vaan palautumista kiireisestä keväästä, vähän leffojen parissa pyörimistä ja ihan sitä lomaakin. Kesä♥



Fly, birdy. Riipus, hopeaa 925


For mum. Nappikorvikset, hopeaa 925 ja onyx-kivet.



Eräs opettajani vertasi minua tukossa olevaan kermanpursotuspussiin. Sellaiseen, mitä koitat hampaat irvessä puristaa, kuitenkaan saamatta mitään ulos. Sitten kun tukos lopulta irtoaa, kerma roiskuu holtittomasti ympäriinsä. Tämä siis, kun työpöydälläni oli kahden vuoden odottelun jälkeen ensimmäistä kertaa valmis koru. Ja eikä vain yksi, vaan kuusi.


  

torstai 8. lokakuuta 2015

Paluu jalometallipajalle


Olen vallannut pöydän uudenkarhealta jalometallipajaltamme. Pikkuhiljaa alkaa päästä taas hommiin kiinni.







Työn alla olisi sellainen pieni urakka kuin sormusmittarenkaat, sekä harjoituksena tehtävä sormus, johon tulee halkaisijaltaan 6mm kokoiselle peridootille basketti-istutus. Jouluun mennessä tulisi lisäksi olla suunniteltuna ja toteutettuna viisi uutta korua, joita varten on tullut rustailtua melkoinen määrä luonnoksia. Ideoita ja hahmotelmia on kertynyt vihkoon päälle sata kappaletta, ja niistä pitäisi lähteä karsimaan ja jalostamaan parhaita. Viisi toteuttamiskelpoista korusuunnitelmaa valmistetaan pajalla oikeiksi käsinkosketeltaviksi koruiksi. Kurssikokonaisuuden yhtenä osana on oman liikeidean kehittely, eli tehdään alustavia suunnitelmia omaa tulevaa (tai kuviteltua) yritystä varten. Suunniteltavat viisi korua ovat siis "oman yrityksen" mallistoon tulevia tuotteita. Runsaasti pajalla oloa siis luvassa, mikä tietää paljon työvaihekuvia.




 
Sormusmittarenkaiden valmistusta. Renkaat tehdään puolipyöreäksi valssatusta kolmemillisestä messinkilangasta. Valmiit mittarenkaat kasataan vielä lenkkien avulla yhteen nippuun, kokojärjestykseen, jotta halutun sormuskoon selvittäminen kävisi helposti. Pienimpien rinkuloiden vääntämiseen piti käyttää hieman väkivaltaa, mutta nyt on kaikki aihiot taivutettu päät vastakkain. Seuraavaksi olisi noiden reilun kolmenkymmenen renkaan saumat juotettava kiinni, jotta ne voidaan takoa pyöreiksi. Sellainen pikku sarjatyö.








Tämänhetkiset koulutyöt vievät paljon aikaa, eikä omia ns. ylimääräisiä koruprojekteja ehdi oikein nyt toteuttaa. Lisäksi tein paluun palkkatöiden pariin, ettei varmasti pääse liikaa virumaan kotisohvalla. Katsotaan ensi kuun puolella, ehtisikö vaikka jonkun tilaustyönkin valmistaa. Oon viihtynyt pajalla kyllä ihan älyttömän hyvin, niin mukava päästä taas toteuttamaan itseään ja tehdä sitä mistä niin kovasti tykkää. Olispa vuorokaudessa vaan enemmän tunteja.


tiistai 6. lokakuuta 2015

Neulottu pääkallomekko


Nyt se on valmis!! Miun ensimmäinen itse tehty neulevaate! 






Paljon kyllä opin villapaidan neulomisesta, paljon jäi vielä opittavaakin. Tuli huomattua, että ohjeiden lukeminen kannattaa ja jos valmista ohjetta ei ole, niin huolellinen suunnittelu on kaiken A ja O. Perusasioita, jotka tuntuvat kliseisiltä ja itsestäänselvyyksiltä. Mutta näin se menee, ellei halua purkaa ja turhautua ja kiroilla ja yrittää etsiä netistä selkokielellä kirjoitettua, sovellettavissa olevaa ohjetta, joka selvittäisi mysteerin: kuinka neuloa hiha ylhäältä alas?








Mekko oli muutaman viikon telakalla, kun hihaa neuloessa tuntui tulleen ylitsepääsemätön seinä vastaan. Kuskasin neuleen retaleen äidilleni. Hän rohkaisi jatkamaan vain eteenpäin ja vakuutteli, että kyllä se kerran puretulla langalla tehty perunapeltoneulos siitä pesun myötä tasoittuu. Päätin, että näin on. Ei työtä nyt tuon takia kesken jätetä. Pikku haaste vain.








Kotona tajusin, että olin kaventanut neulomaani hihan tynkää liian paljon, eikä se siksi istunut muuhun paitaan. Purin koko homman pyöriön lyhennettyihin kerroksiin asti. Jatkoin hihaa suljettuna neuleena, ja aloitin kavennukset telkkarin kaukosäätimen mitan päässä kainalosta. Joo tosiaan se mittanauha on edelleen kadoksissa.. Vähän väliä sovittelin paitaa päälle ja päättelin tarvittavien kavennusten määrän. Kunnon soveltamista taas kerran. Mutta hihat tuli!








Se ei ole edelleenkään täydellinen, mutta mukavan pehmeä ja lämmittää kylmillä keleillä ihanasti tälläistä palelijaa. Se myös näyttää ihan kivalta, huolimatta vähän kömpelöistä hihoista. Harjoituskappaleeksi ihan suoritusmerkinnän arvoinen.






Kallon kaava kirjasta Synkät kuteet