torstai 8. lokakuuta 2015

Paluu jalometallipajalle


Olen vallannut pöydän uudenkarhealta jalometallipajaltamme. Pikkuhiljaa alkaa päästä taas hommiin kiinni.







Työn alla olisi sellainen pieni urakka kuin sormusmittarenkaat, sekä harjoituksena tehtävä sormus, johon tulee halkaisijaltaan 6mm kokoiselle peridootille basketti-istutus. Jouluun mennessä tulisi lisäksi olla suunniteltuna ja toteutettuna viisi uutta korua, joita varten on tullut rustailtua melkoinen määrä luonnoksia. Ideoita ja hahmotelmia on kertynyt vihkoon päälle sata kappaletta, ja niistä pitäisi lähteä karsimaan ja jalostamaan parhaita. Viisi toteuttamiskelpoista korusuunnitelmaa valmistetaan pajalla oikeiksi käsinkosketeltaviksi koruiksi. Kurssikokonaisuuden yhtenä osana on oman liikeidean kehittely, eli tehdään alustavia suunnitelmia omaa tulevaa (tai kuviteltua) yritystä varten. Suunniteltavat viisi korua ovat siis "oman yrityksen" mallistoon tulevia tuotteita. Runsaasti pajalla oloa siis luvassa, mikä tietää paljon työvaihekuvia.




 
Sormusmittarenkaiden valmistusta. Renkaat tehdään puolipyöreäksi valssatusta kolmemillisestä messinkilangasta. Valmiit mittarenkaat kasataan vielä lenkkien avulla yhteen nippuun, kokojärjestykseen, jotta halutun sormuskoon selvittäminen kävisi helposti. Pienimpien rinkuloiden vääntämiseen piti käyttää hieman väkivaltaa, mutta nyt on kaikki aihiot taivutettu päät vastakkain. Seuraavaksi olisi noiden reilun kolmenkymmenen renkaan saumat juotettava kiinni, jotta ne voidaan takoa pyöreiksi. Sellainen pikku sarjatyö.








Tämänhetkiset koulutyöt vievät paljon aikaa, eikä omia ns. ylimääräisiä koruprojekteja ehdi oikein nyt toteuttaa. Lisäksi tein paluun palkkatöiden pariin, ettei varmasti pääse liikaa virumaan kotisohvalla. Katsotaan ensi kuun puolella, ehtisikö vaikka jonkun tilaustyönkin valmistaa. Oon viihtynyt pajalla kyllä ihan älyttömän hyvin, niin mukava päästä taas toteuttamaan itseään ja tehdä sitä mistä niin kovasti tykkää. Olispa vuorokaudessa vaan enemmän tunteja.


tiistai 6. lokakuuta 2015

Neulottu pääkallomekko


Nyt se on valmis!! Miun ensimmäinen itse tehty neulevaate! 






Paljon kyllä opin villapaidan neulomisesta, paljon jäi vielä opittavaakin. Tuli huomattua, että ohjeiden lukeminen kannattaa ja jos valmista ohjetta ei ole, niin huolellinen suunnittelu on kaiken A ja O. Perusasioita, jotka tuntuvat kliseisiltä ja itsestäänselvyyksiltä. Mutta näin se menee, ellei halua purkaa ja turhautua ja kiroilla ja yrittää etsiä netistä selkokielellä kirjoitettua, sovellettavissa olevaa ohjetta, joka selvittäisi mysteerin: kuinka neuloa hiha ylhäältä alas?








Mekko oli muutaman viikon telakalla, kun hihaa neuloessa tuntui tulleen ylitsepääsemätön seinä vastaan. Kuskasin neuleen retaleen äidilleni. Hän rohkaisi jatkamaan vain eteenpäin ja vakuutteli, että kyllä se kerran puretulla langalla tehty perunapeltoneulos siitä pesun myötä tasoittuu. Päätin, että näin on. Ei työtä nyt tuon takia kesken jätetä. Pikku haaste vain.








Kotona tajusin, että olin kaventanut neulomaani hihan tynkää liian paljon, eikä se siksi istunut muuhun paitaan. Purin koko homman pyöriön lyhennettyihin kerroksiin asti. Jatkoin hihaa suljettuna neuleena, ja aloitin kavennukset telkkarin kaukosäätimen mitan päässä kainalosta. Joo tosiaan se mittanauha on edelleen kadoksissa.. Vähän väliä sovittelin paitaa päälle ja päättelin tarvittavien kavennusten määrän. Kunnon soveltamista taas kerran. Mutta hihat tuli!








Se ei ole edelleenkään täydellinen, mutta mukavan pehmeä ja lämmittää kylmillä keleillä ihanasti tälläistä palelijaa. Se myös näyttää ihan kivalta, huolimatta vähän kömpelöistä hihoista. Harjoituskappaleeksi ihan suoritusmerkinnän arvoinen.






Kallon kaava kirjasta Synkät kuteet

maanantai 21. syyskuuta 2015

Sinivuokkoja


Esittelyssä Sinivuokko-korusarja, jonka tein vielä Artemiassa opiskellessani. Joku on saattanut nämä vanhan blogini puolella jo nähdä, mutta laitetaas tännekin. Osittain uudet kuvatkin.

Olen tehnyt nämä äidilleni (lukuunottamatta käätyä 2.0, joka on tilauksesta tehty lahjaksi toiselle). Valmistin ensimmäisen käädyn äidilleni syntymäpäivälahjaksi, mutta laajensin sarjaa vielä korviksiin ja sormukseen. Kaikissa sarjan koruissa yhdistävänä piirteenä on mattaharjattu pinta ja kolmemillinen laventelinsininen cubic zirconia. Herkkää muotokieltä noin muuten, joten pientä rouheutta piti tuolla mattapinnalla hakea. 




Sinivuokko-kääty (2013)  ja -korvakorut (2014), 925 hopea, cubic zirconia (cz)




Sinivuokko-sormus (2014), 925 hopea, cubic zirconia (cz)




Sinivuokko-korvakorut 2.0 (2014), 925 hopea, cubic zirconia (cz)





Sinivuokko-kääty 2.0 (2014), 925 hopea, cubic zirconia (cz)


Lehdet ja kukat ovat kaikki vähemmän tai enemmän omanlaisiaan, koska ne on tehty vapaalla kädellä. Prototyyppejä ovat siis. Jatkossa jos näitä teen, aion käyttää vain yhtä lehti- ja kukkamallia, jotta symmetrisyys säilyisi. Hyvää harjoitusta ainakin noiden pikkuosien juottaminen.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hihahelvetti






 Tapahtui niin kuin pelkäsinkin. Työn alla oleva pääkallo-neulemekko eteni hyvin siihen asti, kun aloin tekemään hihoja. Tai oikeastaan sain hihat jo valmiiksikin. Ainut vaan että ne on noin kaksi tai kolme numeroa liian isot muuhun tekeleeseen verrattuna. Ei nyt menny taas ihan niin kuin Strömssössä.









Tässä kostautuu se "neulotaan vähän fiiliksellä"-toiminta. Perstuntumalla kun tekee, niin todellakin saa sitä mitä sattuu tulemaan. Eli vähän sinne päin, toisin sanoen ihan päin helvettiä neulotun hiha-aukon, jossa perimmäinen ajatus taustalla oli, että kuhan siitä saa käden menemään läpi. Kyllä siitä hiha tulee, sanoin. Kyllä siitä nätti ja käyttökelpoinen tulee, sanoin.






Noh. Koska hihojen neulominen alhaalta ylös oli puuduttavaa ja epäilin etten saisi istuvia hihoja tehtyä tasona muutenkaan, päätin kokeilla ylhäältä alas-tekniikkaa. Lueskelin neuleohjeita aiheeseen liittyen ja jälleen kirosin omaa sovellettua paidantekelettäni. Hihapyöriö kuulosti heprealta, samoin lyhennetyt kerrokset.

Nappasin random-neuleohjeen ylhäältä-alas-hihaan ja arvoin silmukkamäärän sen minkälie pyöriön tekemiseen. Hommahan alkoi luistaa. Ei ollenkaan vaikeaa! Neulotaan tiettyyn merkkiin asti, kiedotaan lanka ja käännetään työ! Vähän yhteen neulomisia rivin lopussa. Ja toistetaan. Taputtelin itseäni olalle, kun olin niin reippaasti opetellut taas uuden neulekikan. Oh, what a fool.












Jep. Tältä se nyt sitten tässävaiheessa näyttää. Kerranpuretulla langalla tehtyä perunapeltoneulosta ja molemmin puolin vekittävä kainalo. En tiedä kumpi olisi parempi vaihtoehto, jatkaisinko hihan valmiiksi ja parsisin sitten hihan sekä miehustan välistä saumaa siistimmäksi, vai purkaisin koko viritelmän ja tekisin paidasta hihattoman? Vai elättelenkö toivoa siitä, että hiha asettuu nätimmin pesun ja käytön myötä?






Sit siellä on vielä reikiäkin, helkkari..


Mitä tästä opimme? Jos et tiedä mitä teet, älä tee. Hanki kunnon ohjeet. Ja noudata niitä. :D

torstai 10. syyskuuta 2015

Miltä näyttää kotona?












 
Ikean Nyttja-kehyksestä tuli näppärä whiteboard-muistitaulu työpöydän ylle, ei tarvinnut kuin kääntää kehyksen taustapaperi ympäri!



Oon ihan rakastunut kupariin. Suhautin keittiön pyyhekoukutkin kuparinvärisellä spraymaalilla, kun valkoiset oli liian tylsät. Yllättävän hyvä pinta tuli, kivasti kiiltää!

Isompi Nyttja-kehys roikkuu naulaan ripustettuna, keittiön seinällä olevat neljä pienempää kehystä kiinnitin 3M Command-tarroilla. Ihan huipputuote, mikäli haluaa säästää pintoja eikä nakuttaa seiniä täyteen nauloja. Toimii ainakin näin maalatuissa puuseinissä, betoniin en ehkä uskaltaisi liimailla. Ainakin mitä oon netistä kauhutarinoita lukenut, niin saattavat viedä palan kiviseinää mennessään (ainakin jos tarrat irroitetaan seinästä ohjeiden vastaisesti). Mutta omien kokemuksien perusteella voin sanoa, että ainakin puuseinästä lähtee nätisti irti!


Syksy on kyllä kivaa uudistumisen ja muutoksen aikaa. Asunnon pikku päivittämisen lisäksi kävin kynityttämässä tukan. Onnea on lyhyet hiukset, jotka ei jää selän alle nalkkiin! Löysin kyllä päästäni kivoja pyörteitä, mitkä tekee nykyisestä hiustenlaitosta vähän mielenkiintoisempaa. Ehkä mä joskus opin! Saa jakaa hyviä vaha-/muita tököttivinkkejä lyhyen tukan aisoissa pitämiseen!

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Koru Sara La Fountainille


Jotkut ehkä muistavat, kun keväällä kerroin meneillään olevasta "Suunnittele koru julkisuuden henkilölle"-kurssistamme. Tässäpä tuon kurssin tuotos, Rhinolla tehty 3D-mallinnus suunnittelemastani Vanilla-käädystä.












Korun suunnittelun kohteena oli valloittava tv-kokki Sara La Fountain. Valitsin Saran mielikuvitusasiakkaakseni puhtaasti tyylillisistä syistä. Halusin tehdä näyttävän, asenteellisen korun ripauksella tyttömäisyyttä ja terästettynä leikkisyydellä. Pyörittelin mielessäni kalloja ja rankoja, mutta päätin tässä tapauksessa unohtaa turhan rujot ja synkkäteemaiset korut.






Opettajani rohkaisi minua ammentamaan inspiraatiota ruokamaailmasta, onhan Sara kuitenkin ruoka-alan ammattilainen. Oli vähän vaikea ottaa neuvoa vakavasti, kun ruokateema koruissa toi mieleen lähinnä kanankoipia tai grillikyljyksiä esittäviä riipuksia. Tai fimomassasta muovailtuja kuppikakku-korviksia. Tosi arvokasta. Kymmeniä luonnoksia myöhemmin päädyin kuitenkin pohtimaan uudelleen ruokaympyrää. Tajusin, että kuuluuhan ruokaan ja ruoanlaittoon muitakin kuin porkkanoita tai sisäfilettä. Päätin sukeltaa pintaa syvemmälle ja etsiä inspiraatiota maustemaailmasta. Esiin nousi vanilja, jota muistan Sarankin joskus telkkarissa hehkuttaneen.






En pidä liian siloitellusta tai sliipatusta pinnasta koruissa, vaan pyrin saamaan tähänkin työhön pientä särmää ja rosoisuutta. Puhdaslinjaisten vaniljankukkien joukossa risteilevien vaniljatankojen pinta on kaiverrettu oikeiden vaniljatankojen omaiseksi (näkyy ainakin ensimmäisessä lähikuvassa). Koru olisi luonnossa myös voimakkaasti mattaharjattu kauttaaltaan.


Kukat poikkeavat hieman ulkonäöllisesti aidoista vaniljankukista. Tämä on puoliksi harkittua ja puoliksi ihan omaa tietämättömyyttäni. En halunnut lähteä suoraan kopioimaan mitään jo olemassa olevaa, joten rakensin Rhinolla oman versioni kukista. Mutta kyllä sen kai vaniljaksi tunnistaa, keltaiset sitriinit ainakin auttavat asiaa vähän!


Kuvien laadussa olis kyllä hieman parantamisen varaa. Nooh, ehkä mä joskus opin käyttämään KeyShotia kunnolla. :D

maanantai 31. elokuuta 2015

Puikkoaddiktin raportti


Moni blogi on viettänyt elokuussa vähän hiljaiseloa. Tämäkin. Päätin, että parempi jättää koneella istumiset syssymmälle. Koska hei, ei oo satanut paljon yhtään ja lämpöäkin on ollut pihalla enemmän kun 13 astetta!








Jos nyt ihan totta puhutaan, oon kyllä tehnyt kaikkea muuta kuin istunut ulkona ja nauttinut auringosta. Toteutin uhkaukseni ja aloin taltuttaa seiskaveikkaa villapaidaksi. Paita venähti puolivahingossa mekkomittaan, kun aloin haaveilla puoleenreiteen ulottuvasta neulemekosta, joka syksyllä olisi oiva pari leggingsien kanssa ja sydäntalven pakkasilla pitäisi bersiinkin lämpimänä. 






 Oon yrittänyt opetella siihen, että pyrkisin viemään loppuun asti kaikki aloittamani projektit. Ainakin tässä neulehommassa innostusta on riittänyt. Ongelmaksi on koitunut lähinnä se, että en osaa lopettaa. Aloitan aamulla, syön kun muistan ja havahdun illalla siihen, että laskeva aurinko on värjännyt kaiken oranssiksi. Kädet eivät edes kramppaa enää. Oon kuunnellut levyvarastoani läpi ja vain pistellyt oikeaa ja nurjaa ja palmikonkiertoa ja kavennusta. Mukava harrastus, mitä nyt hieman haittaa mm. sosiaalista elämää. Koukuttaa ja pahasti.






 Homma alkaa olla onneksi jo voiton puolella. Kahta (1 ja 2) Novitan villapaita-ohjetta, Synkät kuteet-kirjan kalloja ja omia sähellyksiä yhdistellen syntyi vastoin kaikkia odotuksia etu-ja takakappaleet neulemekkoon, tai tunikaan, miten kuka haluaakin tuota kutsua. En ala juhlia ennen kun oon saanut hihat aikaiseksi, niistä voi tulla, hmm, mielenkiintoiset. Lisäksi, koska miula ei ollut tähän valmista ohjetta, ympärysmitta taisi jäädä hiukan liian naftiksi. Tarkoitus kun oli tehdä neuleesta sopivan väljä. Eli saatan joutua neulomaan pienet levennyskaistaleet sivuille, hehh. Mutta zoomaillaan tilannetta sitten, kun on saatu osaset pingotettua muotoonsa. Nyt vetäytyvät vielä kovasti kasaan.

Pakko oli jo kuitenkin päästä mallaamaan tekelettä päälle! Vaikka hihoja, kaulusta tai edes sivusaumoja ei vielä olekaan.





Huomenna sitten takaisin arkeen ja koulun penkille. Eli postauksissa alkaa sen myötä olemaan pikkuhiljaa sitä itse asiaakin, eli koruja! Katotaan vieläkö pysyy lehtisaha suorassa.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Liebster Award!

 
Hullun kiireinen elokuu, mutta löytyihän sitä aikaa myös vähän paitsioon jääneelle blogillekin. Sata rästipostausta, joiden joukosta ensimmäisenä heitettäköön ilmoille tämä Liebster Award-tunnustus!
 
 
 
 
 
Ohjeet:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. 
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.


Kiitokset Tanjalle! :) Sain häneltä tämänlaiset kysymykset:


1. Onko sinulla tavoitteita blogisi suhteen?
 
Perustin tämän blogin alunperin koruhommiani varten, vähän kuin portfolioksi. Näkyvyyden saaminen on tärkeää ajatellen tulevaa työllistymistäni alalla ja sosiaalinen media hyvä kanava siihen. Tavoitteikseni voisin mainita siis omien töitteni näkyvyyden ja mahdollisten asiakkaiden saamisen. Mutta jo se, että joku voi saada iloa tai inspiraatiota postauksistani, siinä on tavoittelemisen aihetta :)
 
2. Jos on blogi-tavoitteita, niin minkälaisia?
 
 Tähän tulikin jo vastaus edellisessä kohdassa.
 
3. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten, ja miksi?
 
Syksy. Toisaalta tykkään väreistä, toisaalta vähän synkemmästä. Syksyaamut on mukavan kirpakoita pikkupakkasineen. Silloin on vielä melko valoisaa, mutta kuitenkin viileää. Vähän semmoinen vastakohtien vuodenaika, vähänkuin minäkin.
 
4. Onko sinulla elämänfilosofiaa, ja jos on, millainen?
 
Tavallaan ajattelen, että kaikella on tarkoituksensa ja että kaikesta voi oppia jotain.
 
5. Mielestäsi paras blogialusta sekä perustelut?
 
Mulla on kokemusta vain bloggerista, ja lyhyeltä ajalta vuodatuksesta. Tosin noista vuodatus-ajoista on vuosia aikaa. Wordpressiä tekisi mieli jossain vaiheessa kokeilla.
 
6. Mainostatko blogiasi? Miten ja missä?
 
Blogilinkki löytyy instagramista ja facebookista. 
 
7. Mitä maailmassa pitäisi olla mielestäsi enemmän?
 
Ihmiset liikkuu liikaa massan mukana. Pitäisi uskaltaa erottua enemmän!
 
8. Ja mitä maailmassa pitäisi olla mielestäsi vähemmän?
 
Ahdasmielisyyttä.
 
9. Mikä tekee sinut surulliseksi?
 
 Riittämättömyyden tunne. Ja tietty kaikki paha maailmassa, mutta vaikea niihin on vaikuttaa.
 
10. Mikä tekee sinut iloiseksi?
 
 Hyvä musiikki, shoppailu, kavereiden kanssa hengailu, hassut jutut, hyvä ruoka ja juoma, laulaminen, piirtäminen ja onnistumiset vaikkapa jonkun uuden asian oppiminen tai oivaltaminen. Näin muutamia mainitakseni. :D
 
11. Mikä on mielestäsi tärkein taito, mikä jokaisen ihmisen tulisi osata?
 
 Itselleen pitäisi osata antaa anteeksi. Pitäisi myös osata tehdä niinkun haluis itelleen tehtävän.


HUHHEI! Siispä itse haastamisosioon! Tässäpä lista bloggareista joille kysymykset lähtevät:



Ja mie kysyn seuraavat kysymykset:

1. Miten rentoudut?

2. Mikä sarjakuvahahmo olisit?

3. Millaisia koruja käytät? Millaisista koruista pidät?

4. Onko sinulla (ollut) muita blogeja kuin tämä?

5. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?
 
6. Pub vai nightclub?
 
6. Mitä mieltä olet blogeissa esiintyvistä mainoksista?
 
7. Satsaatko reiluun tai luomuun?

8. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?

9. Haluaisitko asua mieluummin maalla vai kaupungissa?

10. Jos sinun pitäisi muuttaa asumaan ulkomaille, mihin maahan haluaisit muuttaa?

11. Mitä söisit viimeisellä ateriallasi?


Semmosia! Muutkin saa toki ottaa tämän haasteen vapaasti vastaan, jos mielii.
Jään oottelee vastauksianne! :)

lauantai 8. elokuuta 2015

DIY: Muistitaulun tuunaus spraymaalilla


Löysin kaapista tuommoisen korkkisen muistitaulun. Perinteinen, varmaan kaikilta löytynyt tuollainen kotoa ainakin jossain vaiheessa. Melko ruma miusta. Jälleen kerran hyvin hyödyllinen esine, mutta vois olla kivemman näköinen. Olin jo heivaamassa kapistusta kirppikselle-kasan päällimmäiseksi, kunnes sain idean. Ehkä taulun voisi tuunata spraymaalilla kivaksi. Samalla saisin taulun käyttöön ja seinälle ripustettavaa, nyt kun vuokranantajakin heltyi ja antoi luvan lyödä kämpän seiniin muutamat naulat.






Hyvin simppeli rojekti. Käytin kahta eri kilikali-maalia, kiiltävää mustaa korkkiosaan ja mattavalkoista sprayta kehyksiin. Jos olisin voinut valita niin olisin tehnyt juuri toistepäin, eli kiiltävää reunoille ja mattaa keskelle. Mutta koska putelit on kähvelletty miehen jemmasta, niin oli mentävä niillä. Ja ei tullut huono näinkään. Pieni suuri muutos!












Apuvälineinä toimii maalarinteippi ja sanomalehti (sarjakuvasivut, voi samalla lukea sarjakuvat). Ensin teippailin kehykset piiloon ja suihkuttelin taulun mustaksi. Useamman kerroksen vaati, en tullut laskeneeksi, että kuinka monta. Mutta siis monta.

Annoin hyvän aikaa kuivua, revin teipit hitoille ja suojasin mustaksi maalatun korkkiosan sanomalehdellä ja teipillä. Valkoista maalia tasaisesti reunoille ja taasen jätettiin hyväksi toviksi kuivumaan.









Valkoinen maali vähän krakeloitui yhdestä kulmasta. 
Eka aattelin että voi perse, sitten aattelin että vau, onpa mageen näkönen pinta!


Tuli kyllä yllättävän hyvä, vaikka yksinkertaisesta tuunauksesta onkin kyse. Hyvä on tuohon ripustella koulutyöt ja deadlinet muistiin. Vielä kun pistellään muistilaput kiinni valkoisilla ja keltaisilla nastoilla niin a vot! :)

maanantai 3. elokuuta 2015

Suuruudenhullu


Mulla on vähän tapana ottaa työn alle projekteja, jotka eivät ole sieltä helpoimmasta tai yksinkertaisimmasta päästä. Sellaisia vähintäänkin isotöisiä juttuja. Jotain itsensä haastamista varmaankin.




Puolitoistametriä mattoa odottaa että joku virkkais valmiiksi.




Niinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Päätin nimittäin, että tänä syksynä kiskaisen päälleni ihka ensimmäisen, itse omin pikku kätösin tekemäni neulepaidan. Oon jo suunnitellutkin, että minkälaisen. Siitä tulee vaaleanharmaa, palmikoilla ja kallokuvioinnilla koristeltu villapaita.

Tosiaan, oon aiemmin neulonut sukkia, lapasia, huiveja, säärystimiä ja pipoja. Mut pitäähän se jostain alottaa.

Pelottaa jo valmiiks.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Heräät siihen lauluun taas


Oldies. Ruusu-kääty, hopeoitu kupari + käärmeketju 925 hopea, 2014 & Seitti 2.0, 925 hopea, 2014







Joo, lomailu on ihan kivaa. Mutta kun tuo on jo kolmas lomakuukausi, mikä kurkkii nurkan takana. Alan oikeesti tosissani kaivata kahdeksan aamuja, luentoja ja mallinnustunnilla istumista. Okei, kasin aamuista saatan olla toista mieltä sitten, kun räntäsateessa pilkkopimeässä puoli tuntia myöhässä yritän saada itseäni valumaan kohti kampusta, loskan kastellessa kengät sukkia myöten. Aion kyllä varautua tuohon ostamalla kirkkaankeltaiset Hai-kumisaappaat. Niistä tulee miun aikuisiän ensimmäiset kumpparit. Ja ne tulee sopimaan loistavasti yhteen miun uusien leggareiden kanssa.

Mutta erityisesti ootan työpajalle pääsyä. Puuttuvien työkalujen ja juotosvehkeiden takia koruhommat ei onnistu kotona, ja onkin siksi näin kesällä asteella suunnitelmallista pohjatyötä ja uusien mallien kehittelyä. En pääse tekemään valuja enkä edes kunnollisia kuparikokeiluja. Se ärsyttää, varsinkin kun on tälläinen hetikaikkimullenyt-ihminen. Mutta minkäs teet. Pakko opetella kärsivällisyyttä ja tiedostaa, että mikään kiire tässä ei ole mihinkään. Kuitenkin vielä kolme vuotta jäljellä opiskeluaikaakin.

Joten syksyä odotellessa kaiverrellaan vahaa viheliäisellä, mutta näissä hommissa niin kätevällä hammaslääkärin instrumentilla, The_Tikulla. Jotenkin terapeuttista tonkia tuolla vahapalikkaa. Patoutumiako? Ei kai?