keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

DIY: Uusi ilme vanhalle kangaskassille


Vuosikaudet mukanani roikkunut, ajan saatossa kauhtunut kangaskassini koki tuossa viime viikolla pikku makeoverin. Tuo luonnonvalkoinen puuvillapussukka oli kulunut arjen pyörteissä niin epäsiistiin kuntoon, että olin jo hankkiutumassa kyseisestä kellastuneesta kauhistuksesta eroon.

Päätin kuitenkin antaa vielä ehjänä ja sinällään käyttökelpoisena pysyneelle kassille uuden elämän, ja uhrata pussukan koekaniiniksi mielessä kehittelemilleni kankaankuviointisuunnitelmille.

Lähdin tähän projektiin kyllä melkoisena noviisina, mutta kokeilunhaluisena. En tiedä kankaanpainannasta juuri mitään, siksi en ryhtynyt rakentamaan sabluunoita tai muita apuvälineitä. Mutta tässä nyt kuvasarja siitä, miten siirtää kuvio paperilta kankaalle - vaikeimman kautta. :)




Kävin hakemassa välineet kankaankuviointia varten Kuopiolaisesta askartelu- ja taidetarvikeliikkeestä, Askartelukulmasta. Mukaan tarttui sekä helmiäisvalkoista peittoväriä, että musta kaksipäinen kangastussi, joka osoittautui tässä tapauksessa ihan käteväksi peliksi. Valkoisen värin käyttökohteet selviävät hieman myöhemmin. ;)






Luonnostelin ensin paperille sugarskull- tyylisen tyttöpääkallon, otin piirroksesta valokuvan ja siirsin koneelle. Koneella skaalasin kuvan sopivan kokoiseksi ja jäljensin kuvan läpipiirtämällä sen näytöltä leivinpaperille. Parantelin vielä leivinpaperille jäljennettyä kuvaa tekemällä siitä symmetrisemmän ja vahventamalla ääriviivat paksulla tussilla.


 

Tämän jälkeen laitoin leivinpaperin sekä valkoisen taustakartongin kangaskassin sisään, asettelin keskelle ja lähdin piirtämään kuviota kassiin, seuraamalla (niin hyvin kuin suinkin kykenin) kankaan läpi näkynyttä kallon kaavaa. Tähän piti hakemalla hakea oikeaa valaistusta, liian valoisassa huoneessa homma ei onnistunut, kuten ei myöskään liian pimeässä. Alustanakin olisi kunnollinen valopöytä varmasti toiminut paremmin, kuin käyttämäni Ikean mattamusta Lack..




Kallo näytti kovin yksinäiseltä tuollaisenaan, joten luonnostelin sille kaveriksi kehykset lyijykynällä suoraan kankaalle, ja vahvistelin ne lopuksi tussilla. Viimeistelyn tein silittämällä kuvion kankaaseen kiinni leivinpaperin läpi.







Valmis! Silityksen ja koepesun jälkeen kuvio haaleni paikka paikoin hieman. Eli saa ensi kerralla tussata ihan kunnolla, että väri tarttuu jämäkästi kankaan kuituihin. Sarjassa jos näitä alkaisi tekemään, niin pitäisi kyllä käyttää jotain yksinkertaisempaa menetelmää. Mutta kyllä tämä kassi sai nyt paljon lisää käyttöikää, ja tulee varmasti olemaankin ahkerassa käytössä!


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

INSTAGRAM


No minä sitten, kerta kaikki muutkin, menin ja liityin Instagramiin. Kaikkea pikkukivaa, työvaihekuvia ja fiilistelyitä voit seurata jatkossa siis myös täällä (klik!)


torstai 11. kesäkuuta 2015

Neulottu pääkallohuivi


Iski yhtäkkinen puikkoilukuume. En tiedä, onko viileällä alkukesällä osuutta asiaan, yleensä kun oma neulomis- ja virkkaamisinto puhkeaa vasta syksyn pimetessä. Neulominen on lapsuudesta saakka ollut minulle rakas harrastus ja rentoutumiskanava, joskin olen ollut vähän laiska opettelemaan uutta. Monet sukat ja lapaset on tullut tehtyä, mutta melkeinpä kaikki niistä ovat olleet yksivärisiä ja kaavaltaan mahdollisimman yksinkertaisia toteuttaa. Omaan osaamattomuuteeni vetoamisen lisäksi olin ollut vahvasti sitä mieltä, että valmiit neulemallit ovat kuitenkin omaan makuuni vähän vanhanaikaisia ja tylsiäkin. Kunnes viime talvena törmäsin kirjastossa Mila Duktigin ja Marjukka Vuorisalon kirjaan Synkät kuteet - Musta neulekirja.


http://www.moreenikustannus.fi/files/html/synkatkuteet_paino.jpg

kuva 

Huikeita neulemalleja pullollaan olevasta kirjasta olisi voinut valita urakaksi lähes minkä tahansa työn, mutta päätin kuitenkin aloittaa helpoimmasta päästä, Cachecol dos Ossos- nimellä kulkeneesta kallokuvioidusta kaulahuivista. Kirjan ohjeesta poiketen käytin lankana Novitan petrolinsinistä Isoveli-lankaa ja jotain Tokmannin alelaarista löytynyttä mustaa akryylilankaa. Solmin huivin päihin myös hapsut käyttämistäni langoista.




Koska en ole mikään mestarineuloja tai puikkotaituri, ajattelin kirjoneuleiden olevan minulle liian haastavia. Tässä huivissa kuviot tehdään kuitenkin vain oikeaa ja nurjaa vuorottelemalla, eikä värinvaihtoja tarvita. Ihan sairaan helppoa jopa aloittelijalle, ja myöskin nopeasti valmistuva malli kun pääsee vauhtiin!




Kirjasta löytyy kyllä monta hyvännäkoistä mallia, jotka olisivat erittäin toteuttamiskelpoisia sellaisenaan tai vähän itse sovellettuina. Näistä neulomuksista on mummomaisuus kaukana! Pakko hommata kyseinen teos omaankin hyllyyn, ennen jokasyksyisen pakottavan neulomishimon yltymistä. :)

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Tuotevalokuvauksesta


Tuotekuvaus. Pirullinen laji. Tuntuu nimittäin, että siinä ei ole koskaan valmis. Hyvään tuotekuvaan kun pitäisi oikeiden kuvakulmien ja sommitelmien lisäksi onnistua luomaan myös korulle ominaista tai erikseen haettua tunnelmaa.

Hyvällä tuotekuvalla voi helposti pelastaa vähän heikommin onnistuneen työn. Toisaalta kauneinkaan koru ei näytä hyvältä huonosti otetussa kuvassa. Valokuva joko häivyttää epäkohtia tai vaihtoehtoisesti paljastaa pienimmätkin virheet.


Eventum, riipus, 925 hopeaa ja peridootteja, Laura Turkulainen 2013


Kokeilin viikonloppuna kuvata vähän vanhempia töitäni patinoitunutta puupenkkiä vasten. Tulin kyllä siihen tulokseen, että aurinkoinen, tuulinen kesäilta ei nyt välttämättä ollut näille paras mahdollinen kuvaustila. Ilta-aurinko sai hopeakorut kellertämään, mitä piti photarilla taittaa pois. Tämä taas söi peridoottien vihreää väriä. Ensi kerralla pitää kokeilla vastaavissa oloissa eri valkotasapainoasetuksia ja käydä välillä koneella tarkkailemassa miltä otetut kuvat näyttävät. Ei tarvitse sitten päivän päätteeksi muistikorttia purkaessa hämmästellä kuvien huonoa laatua.

Jep, melkolailla saa tehdä hommia ennen kuin oppii ottamaan kelvollisia tuotevalokuvia, mutta ehkä harjoittelu tuottaa joskus tulosta. Sitten vois myös opetella pitämään parempaa huolta näistä tekeleistä. Ensimmäinen Eventum-riipus ainakin olisi ansainnut paljon paremman kodin.. :D

Harmaaksi patinoitunut puu on kyllä sinällään ihan kaunis ja toimiva hopeakorujen kuvausalustana.  Vai mitä mieltä olette te? :)


Eventum, riipus, 925 hopeaa ja peridootteja, Laura Turkulainen 2013


Eventum, sormus ja riipus, 925 hopeaa ja peridootteja, Laura Turkulainen 2013


Eventum 2.0, riipus, hopeaa 925 ja synteettisiä kiviä (cubic zirconia), Laura Turkulainen 2014


Ruusu-sormus, 925 hopeaa, Laura Turkulainen 2014

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Ne pienet asiat



















Ensimmäinen kesälomaviikko on tuntunut lähinnä pitkältä viikonlopulta. Jatkuva sunnuntai-olo.

 Koruhommat ovat nyt pienellä tauolla, mutta sen sijaan työpöydällä lojuu muokkausta vailla olevia bändipaitoja, korkeakiiltoista kuparimaalia ja luonnoksia käsityöjuttuja varten. Tavallaan rentouttavaa ajatella, että nyt miulla on viimein aikaa toteuttaa vaikka kaikki mielessä pyörineet tuunaus- ja diy-jutut. Toisaalta se luo myös paineita. Nyt minulla kun ei ole mitään tekosyytä haudata näitä sopivaa ajankohtaa odottaneita projekteja takaisin kaappiin odottamaan. :D

 No ei, onhan se käsillä näpertely kivaa, ja mukava keskittyä muuhunkin kuin koulutehtäviin tai koruihin, niin mielenkiintoisia kun ne ovatkin. Pieni tauko näistä on silti paikallaan. Oon päättänyt, että tänä kesänä keskityn relaamiseen ja valmistaudun syyskuussa aloittamaan entistäkin suuremmalla palolla intensiivisen pajatyöskentelykauden. Syksyllä sitten tahkotaan koruja minkä keretään!



Viikonloppuna olisi tarkoitus käydä etsiskelemässä hyviä kuvauspaikkoja ja ottamassa uusia parempia kuvia vanhemmista töistä. Ehkäpä tännekin saadaan tästä kuvamateriaalia!