maanantai 21. syyskuuta 2015

Sinivuokkoja


Esittelyssä Sinivuokko-korusarja, jonka tein vielä Artemiassa opiskellessani. Joku on saattanut nämä vanhan blogini puolella jo nähdä, mutta laitetaas tännekin. Osittain uudet kuvatkin.

Olen tehnyt nämä äidilleni (lukuunottamatta käätyä 2.0, joka on tilauksesta tehty lahjaksi toiselle). Valmistin ensimmäisen käädyn äidilleni syntymäpäivälahjaksi, mutta laajensin sarjaa vielä korviksiin ja sormukseen. Kaikissa sarjan koruissa yhdistävänä piirteenä on mattaharjattu pinta ja kolmemillinen laventelinsininen cubic zirconia. Herkkää muotokieltä noin muuten, joten pientä rouheutta piti tuolla mattapinnalla hakea. 




Sinivuokko-kääty (2013)  ja -korvakorut (2014), 925 hopea, cubic zirconia (cz)




Sinivuokko-sormus (2014), 925 hopea, cubic zirconia (cz)




Sinivuokko-korvakorut 2.0 (2014), 925 hopea, cubic zirconia (cz)





Sinivuokko-kääty 2.0 (2014), 925 hopea, cubic zirconia (cz)


Lehdet ja kukat ovat kaikki vähemmän tai enemmän omanlaisiaan, koska ne on tehty vapaalla kädellä. Prototyyppejä ovat siis. Jatkossa jos näitä teen, aion käyttää vain yhtä lehti- ja kukkamallia, jotta symmetrisyys säilyisi. Hyvää harjoitusta ainakin noiden pikkuosien juottaminen.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hihahelvetti






 Tapahtui niin kuin pelkäsinkin. Työn alla oleva pääkallo-neulemekko eteni hyvin siihen asti, kun aloin tekemään hihoja. Tai oikeastaan sain hihat jo valmiiksikin. Ainut vaan että ne on noin kaksi tai kolme numeroa liian isot muuhun tekeleeseen verrattuna. Ei nyt menny taas ihan niin kuin Strömssössä.









Tässä kostautuu se "neulotaan vähän fiiliksellä"-toiminta. Perstuntumalla kun tekee, niin todellakin saa sitä mitä sattuu tulemaan. Eli vähän sinne päin, toisin sanoen ihan päin helvettiä neulotun hiha-aukon, jossa perimmäinen ajatus taustalla oli, että kuhan siitä saa käden menemään läpi. Kyllä siitä hiha tulee, sanoin. Kyllä siitä nätti ja käyttökelpoinen tulee, sanoin.






Noh. Koska hihojen neulominen alhaalta ylös oli puuduttavaa ja epäilin etten saisi istuvia hihoja tehtyä tasona muutenkaan, päätin kokeilla ylhäältä alas-tekniikkaa. Lueskelin neuleohjeita aiheeseen liittyen ja jälleen kirosin omaa sovellettua paidantekelettäni. Hihapyöriö kuulosti heprealta, samoin lyhennetyt kerrokset.

Nappasin random-neuleohjeen ylhäältä-alas-hihaan ja arvoin silmukkamäärän sen minkälie pyöriön tekemiseen. Hommahan alkoi luistaa. Ei ollenkaan vaikeaa! Neulotaan tiettyyn merkkiin asti, kiedotaan lanka ja käännetään työ! Vähän yhteen neulomisia rivin lopussa. Ja toistetaan. Taputtelin itseäni olalle, kun olin niin reippaasti opetellut taas uuden neulekikan. Oh, what a fool.












Jep. Tältä se nyt sitten tässävaiheessa näyttää. Kerranpuretulla langalla tehtyä perunapeltoneulosta ja molemmin puolin vekittävä kainalo. En tiedä kumpi olisi parempi vaihtoehto, jatkaisinko hihan valmiiksi ja parsisin sitten hihan sekä miehustan välistä saumaa siistimmäksi, vai purkaisin koko viritelmän ja tekisin paidasta hihattoman? Vai elättelenkö toivoa siitä, että hiha asettuu nätimmin pesun ja käytön myötä?






Sit siellä on vielä reikiäkin, helkkari..


Mitä tästä opimme? Jos et tiedä mitä teet, älä tee. Hanki kunnon ohjeet. Ja noudata niitä. :D

torstai 10. syyskuuta 2015

Miltä näyttää kotona?












 
Ikean Nyttja-kehyksestä tuli näppärä whiteboard-muistitaulu työpöydän ylle, ei tarvinnut kuin kääntää kehyksen taustapaperi ympäri!



Oon ihan rakastunut kupariin. Suhautin keittiön pyyhekoukutkin kuparinvärisellä spraymaalilla, kun valkoiset oli liian tylsät. Yllättävän hyvä pinta tuli, kivasti kiiltää!

Isompi Nyttja-kehys roikkuu naulaan ripustettuna, keittiön seinällä olevat neljä pienempää kehystä kiinnitin 3M Command-tarroilla. Ihan huipputuote, mikäli haluaa säästää pintoja eikä nakuttaa seiniä täyteen nauloja. Toimii ainakin näin maalatuissa puuseinissä, betoniin en ehkä uskaltaisi liimailla. Ainakin mitä oon netistä kauhutarinoita lukenut, niin saattavat viedä palan kiviseinää mennessään (ainakin jos tarrat irroitetaan seinästä ohjeiden vastaisesti). Mutta omien kokemuksien perusteella voin sanoa, että ainakin puuseinästä lähtee nätisti irti!


Syksy on kyllä kivaa uudistumisen ja muutoksen aikaa. Asunnon pikku päivittämisen lisäksi kävin kynityttämässä tukan. Onnea on lyhyet hiukset, jotka ei jää selän alle nalkkiin! Löysin kyllä päästäni kivoja pyörteitä, mitkä tekee nykyisestä hiustenlaitosta vähän mielenkiintoisempaa. Ehkä mä joskus opin! Saa jakaa hyviä vaha-/muita tököttivinkkejä lyhyen tukan aisoissa pitämiseen!

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Koru Sara La Fountainille


Jotkut ehkä muistavat, kun keväällä kerroin meneillään olevasta "Suunnittele koru julkisuuden henkilölle"-kurssistamme. Tässäpä tuon kurssin tuotos, Rhinolla tehty 3D-mallinnus suunnittelemastani Vanilla-käädystä.












Korun suunnittelun kohteena oli valloittava tv-kokki Sara La Fountain. Valitsin Saran mielikuvitusasiakkaakseni puhtaasti tyylillisistä syistä. Halusin tehdä näyttävän, asenteellisen korun ripauksella tyttömäisyyttä ja terästettynä leikkisyydellä. Pyörittelin mielessäni kalloja ja rankoja, mutta päätin tässä tapauksessa unohtaa turhan rujot ja synkkäteemaiset korut.






Opettajani rohkaisi minua ammentamaan inspiraatiota ruokamaailmasta, onhan Sara kuitenkin ruoka-alan ammattilainen. Oli vähän vaikea ottaa neuvoa vakavasti, kun ruokateema koruissa toi mieleen lähinnä kanankoipia tai grillikyljyksiä esittäviä riipuksia. Tai fimomassasta muovailtuja kuppikakku-korviksia. Tosi arvokasta. Kymmeniä luonnoksia myöhemmin päädyin kuitenkin pohtimaan uudelleen ruokaympyrää. Tajusin, että kuuluuhan ruokaan ja ruoanlaittoon muitakin kuin porkkanoita tai sisäfilettä. Päätin sukeltaa pintaa syvemmälle ja etsiä inspiraatiota maustemaailmasta. Esiin nousi vanilja, jota muistan Sarankin joskus telkkarissa hehkuttaneen.






En pidä liian siloitellusta tai sliipatusta pinnasta koruissa, vaan pyrin saamaan tähänkin työhön pientä särmää ja rosoisuutta. Puhdaslinjaisten vaniljankukkien joukossa risteilevien vaniljatankojen pinta on kaiverrettu oikeiden vaniljatankojen omaiseksi (näkyy ainakin ensimmäisessä lähikuvassa). Koru olisi luonnossa myös voimakkaasti mattaharjattu kauttaaltaan.


Kukat poikkeavat hieman ulkonäöllisesti aidoista vaniljankukista. Tämä on puoliksi harkittua ja puoliksi ihan omaa tietämättömyyttäni. En halunnut lähteä suoraan kopioimaan mitään jo olemassa olevaa, joten rakensin Rhinolla oman versioni kukista. Mutta kyllä sen kai vaniljaksi tunnistaa, keltaiset sitriinit ainakin auttavat asiaa vähän!


Kuvien laadussa olis kyllä hieman parantamisen varaa. Nooh, ehkä mä joskus opin käyttämään KeyShotia kunnolla. :D