tiistai 6. lokakuuta 2015

Neulottu pääkallomekko


Nyt se on valmis!! Miun ensimmäinen itse tehty neulevaate! 






Paljon kyllä opin villapaidan neulomisesta, paljon jäi vielä opittavaakin. Tuli huomattua, että ohjeiden lukeminen kannattaa ja jos valmista ohjetta ei ole, niin huolellinen suunnittelu on kaiken A ja O. Perusasioita, jotka tuntuvat kliseisiltä ja itsestäänselvyyksiltä. Mutta näin se menee, ellei halua purkaa ja turhautua ja kiroilla ja yrittää etsiä netistä selkokielellä kirjoitettua, sovellettavissa olevaa ohjetta, joka selvittäisi mysteerin: kuinka neuloa hiha ylhäältä alas?








Mekko oli muutaman viikon telakalla, kun hihaa neuloessa tuntui tulleen ylitsepääsemätön seinä vastaan. Kuskasin neuleen retaleen äidilleni. Hän rohkaisi jatkamaan vain eteenpäin ja vakuutteli, että kyllä se kerran puretulla langalla tehty perunapeltoneulos siitä pesun myötä tasoittuu. Päätin, että näin on. Ei työtä nyt tuon takia kesken jätetä. Pikku haaste vain.








Kotona tajusin, että olin kaventanut neulomaani hihan tynkää liian paljon, eikä se siksi istunut muuhun paitaan. Purin koko homman pyöriön lyhennettyihin kerroksiin asti. Jatkoin hihaa suljettuna neuleena, ja aloitin kavennukset telkkarin kaukosäätimen mitan päässä kainalosta. Joo tosiaan se mittanauha on edelleen kadoksissa.. Vähän väliä sovittelin paitaa päälle ja päättelin tarvittavien kavennusten määrän. Kunnon soveltamista taas kerran. Mutta hihat tuli!








Se ei ole edelleenkään täydellinen, mutta mukavan pehmeä ja lämmittää kylmillä keleillä ihanasti tälläistä palelijaa. Se myös näyttää ihan kivalta, huolimatta vähän kömpelöistä hihoista. Harjoituskappaleeksi ihan suoritusmerkinnän arvoinen.






Kallon kaava kirjasta Synkät kuteet

8 kommenttia:

  1. Ihan mahtava! Ihailen kaltaisia neulomistaitoisia ihmisiä, kun minulta ei luonnistu tälläiset työt yhtään. Viis hihasta - näyttää just kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Maru! Oon huomannut, että tekemällä oppii, ja kokeilemalla :D

      Poista
  2. Siitä tuli hieno! *antaa aplodit tekemisen kanssa tuskailleelle kanssa-neulojalle* :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoss! :D kyllä raastoi hermoja välillä, ehkä seuraava villis on sitten vähän helpompi neuloa :)

      Poista
    2. Kiitoss! :D kyllä raastoi hermoja välillä, ehkä seuraava villis on sitten vähän helpompi neuloa :)

      Poista
    3. Kylläpä tää bloggeri nyt julkasee noita kommentteja tuplana..

      Poista
  3. Vau, onpa hieno! Itse oon myös miettinyt neulemekon neulomista itse, mutta vähän pelottaa, että jääkö se ikuisuusprojektiksi. Meinaa nimittäin isommissa töissä loppua kärsivällisyys kesken miulla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Suosittelen kokeilemaan, itse istuin muutaman viikon vaan kotona neulomassa, koska en uskaltanut lopettaa juuri tuon kärsivällisyyden loppumisen pelossa :--D

      Poista